Käsiini tipahti viime viikolla slide:ology-niminen kirja, jonka kirjoittaja Nancy Duarte on Duarte Design -nimisen yrityksen toimitusjohtaja. Yritys taas on tullut tunnetuksi mm. Al Goren ilmastonmuutoskampanjaan liittyvän esitysmateriaalin toteuttajana.
Slide:ology jatkaa linjalla, jonka aloitti Cliff Atkinson teoksellaan Beyond Bullet Points (2005). Tai ainakin tämä oli ensimmäisiä kirjoja, joissa minä huomasin kiinnitettävän huomiota vallitsevaan diaesityskulttuuriin. Tai ehkä tästä kaikesta pitäisikin antaa krediittiä herra Edward Tuftelle, joka aloitti laajamittaisen keskustelun Wired-lehden artikkelilla PowerPoint is Evil ja teoksellaan The Cognitive Style of PowerPoint.
Slide:ology on laaja teos, joka kattaa diaesityksen tekoprosessin suunnitteluvaiheesta alkaen. Duarte osoittaa sen, mistä diaesityksissä on kyse – tai pitäisi olla: Diaesitystä laadittaessa hiot oikeastaan omia ajatuksiasi ja haet tehokkainta mahdollista tapaa välittää ne muille:
"Creating Ideas, Not Slides".Diaesityksestä on tullut eräänlainen liike-elämän viestinnän de facto -standardi. Se pitää tehdä, jotta olisi vakavasti otettava, tulisi hyväksytyksi lauman jäsenenä. Valitettava tilanne on se, että lukuisista päivittäin esitettävistä diaesityksistä vain pieni prosentti on tehty yleisöä ajatellen. Vielä valitettavampaa on, että asiain tila on hiljaisesti hyväksytty. Duarte arvelee teoksensa johdannossa tämän johtuvan mm. siitä, että kouluaikana ihmiset totutetaan pääasiassa kehittämään sanallista ilmaisuaan, joten visuaalinen viestintä ei tunnu luontevalta. Paradoksaalista tilanteessa on kuitenkin se, että visuaalisuudesta ja kuvallisuudesta on vaivihkaa tullut olennainen osa kulttuuria. Hyvin laadittu ja esitetty visuaalisia elementtejä hyödyntävä esitys on äärimmäisen tehokas ja sen vaikutukselle verbaaleinkaan ei ole immuuni. Meillä on jopa helppokäyttöinen väline tehokkaan viestinvälityksen tueksi, mutta olemme sen kanssa täysin eksyksissä. Käytämme välinettä kirjoittaaksemme luettelomuotoisia muistiinpanoja lukemastamme ja odotamme muiden ihmisten välittömästi ymmärtävän niiden keskeisen sanoman.
Kirjassa käydään läpi tapausesimerkkejä eli Duarte Designin asiakasyritysten esitysten valikoituja osia ennen/jälkeen -tyyliin. Lukijalle on tarjolla runsaasti teoriatietoa väreistä, väripaletin kokoamisesta, fonteista, kuvien käytöstä ja sommittelusta. Mukana on laaja kokoelma erityyppisiä kuvioita luokiteltuna niiden välittämien merkitysten mukaan. Ensivilkaisulla se hengästyttää, mutta esimerkkien tutkiminen osoittautuu kuitenkin hyödylliseksi. Kuinkahan usein itsekin tulee valinneeksi piirroksen pohjaksi kuviomallin, joka todellisuudessa havainnollistaa käsillä olevaa asiaa vain "sinne päin". Tulee mieleen syyttää kiirettä, mutta ehkä pitäisi jo vähitellen ryhtyä näkemään ns. kiireen läpi. Miksi on niin kova hoppu tuottaa aina vain määrällisesti enemmän, jos se on tarpeetonta ja kyllästyttävää. Entäpä jos jättäisi 2 kolmesta diaesityksestä tekemättä ja olisi sen yhden kanssa huolellisempi?
"Data slides are not really about the data. They are about the meaning of a the data".
Diaesityksissä ovat kieltämättä sitkeässä pienellä fonttikoolla präntätyt laajat taulukot tai lukemattomia pylväitä, viivoja ja viipaleita sisältävät kaaviot, joista tärkein ei kerta kaikkiaan käy ilmi. Diaesityksessä tulisi pyrkiä tiivistämään eikä näyttää kaikkea sitä, josta tiivistys on tehty. Esitystä katseleva ei ehdi käytettävissään olevana aikana saamaan irti olennaista, ellei sitä osoiteta selkeästi. Laajemmasta taustasta kiinnostuneille voi aina antaa erikseen tilastot ja taulukot esimerkiksi Excel-tiedostona tai siitä tehtynä pdf-tiedostona.
Numerotiedon esittämisen Duarte kiteyttää viiteen pääkohtaan:
Puhu totta.
Mene suoraan asiaan.
Valitse tarkoitukseen sopiva kuvaaja.
Korosta olennainen
Suosi yksinkertaista.
Parasta kirjassa on, että siinä ei tarjota yksinkertaisia tee-näin-mutta-älä-missään-nimessä-noin -ohjeita, vaan lukija saa monipuolisia työkaluja sovellettavaksi erilaisiin tilanteisiin. Usein kuulee esimerkiksi sanottavan, että animaatioita ei saa käyttää. No minkä ihmeen takia ei saa? On luultavasti olemassa huonoja ja ärsyttäviä animaatioita, mutta myös taitavasti korostavia ja miellyttäviä animaatioita.
Kirjan laajuutta ja teknisyyttä voi toisaalta pitää sen huononakin puolena. Asioiden sisäistäminen vaatii aikansa. Kirja kuulunee niihin teoksiin, jotka ovat parhaimmillaan pitkäaikaisessa käytössä käsikirjana, mutta sellaisena suosittelen sitä jokaiselle, joka haluaa välttää kokoushuoneissa, auditorioissa ja luentosaleissa vaanivan esitysgrafiikkahalvauksen. Tiedättehän oireet: Kommunikaattorin näperöimisen, lasittuneet katseet, nuokahtelevat päät…
Varmasti verbaaliin viestintään kasvatetunkin on mahdollista oppia uusia käytäntöjä. Tämä ns. uusi esitysgrafiikkakulttuuri tulee herättämään muutosvastarintaa, koska se vaatii haastamaan omat tottumukset ja poistumaan turvalliselta maaperältä jonnekin, jonka on aikaisemmin mieltänyt toisenlaisen ihmislajin (=visuaalisesti lahjakkaiden) hiekkalaatikoksi. Mutta onhan sentään osattava erottaa toisistaan ammattimainen graafinen suunnittelu ja arjen työtilanteissa toimiva selkeä esitysgrafiikka! Ei kannata jäädä omien tottumustensa vangiksi vain siksi, että pelkää jäävänsä liian kauas täydellisestä. Niin ei opi koskaan mitään uutta.
Kirjaan liittyy verkkosivusto nimeltä Slide:ology.
Kulttuurin visuaalisuudesta kiinnostuneelle suosittelen myös Leena-Maija Rossin ja Anita Sepän teosta Tarkemmin katsoen, visuaalisen kulttuurin lukukirja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit tässä blogissa:
Maailman paras diaesitys: "Thirst"
Kelvoton esitysgrafiikka ja sen välttäminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti