Kaikki kohkaavat YouTubesta, mutta kukaan ei kohkaa TEDistä? TED on lyhenne sanoista Technology, Entertainmet, Design. TED tapahtumana on vuosittainen konferenssi, jonka aikana maailman huippuajattelijat, -tekijät ja -puhujat kokoontuvat pitämään puheenvuoronsa. Verkkopalvelu osoitteessa http://www.ted.com/ tarjoaa parhaat puheenvuorot katseltaviksi ja kuunneltaviksi (tai ladattavissa katseltaviksi ja kuunneltaviksi mp3-soittimelta). Itse olen täysin koukussa TED-videoihin ja podcasteihin. Mm. monta korillista pyykkiä on tullut silitettyä niitä kuunnellessa. Juuri kuluneella viikolla on pidetty TED-konferenssi, jonka tuotoksia tulee olemaan saatavilla taas myöhemmin.
Haluan tänä perjantaina jättää teille katseltavaksi TED-videon, jolla ranskalaissyntyinen buddhalaismunkki Matthieu Ricard puhuu onnellisuudesta. Ricard on mielenkiintoinen persoona, joka luopui urastaan geeni- ja molekyylibiologian tutkijana tutustuttuaan buddhalaisuuteen.
Laitan tähän vielä linkin, mikäli blogiin upotetun videon kanssa tulee ongelmia.
Aikaisemmin minulla oli tapana ottaa jalat alleni kun joku lähestyikin minua puhuakseen onnellisuudesta, mielenrauhasta tms. Olen kuitenkin päätynyt monta kertaa toteamaan, ettei kannata antaa omien mielikuviensa olla uusien kokemusten tiellä. Joitakin vuosia jatkuneen joogaharrastuksen kautta olen törmännyt mitä kiintoisimpiin ajattelijoihin ja kirjoittajiin, joskin on pakko sanoa, että yhtä helmeä kohti löytyy moninkertainen määrä "höppistä". En mitenkään osaa ottaa vakavasti kaikenlaisia chakra- ja energiajuttuja, vaikka en toisaalta niistä kauheasti ahdistu tai ärsyynny: Pidän niitä vain toisenlaisena tapana kuvata tätä samaa todellisuutta, jota minä kuvaan omalla tavallani. On kuitenkin täysin järkeenkäypää, että erilaisista ajattelusuuntauksista pyritään hakemaan apua ihmisenä olemisen hankaluuteen. Näyttää siltä, että länsimaisin opein ei esimerkiksi onnellisuuden saavuttamisen eteen ole onnistuttu tekemään sen kummempaa oivallusta kuin että pumpataan ihmiset lääkkeitä täyteen. Enkä sillä vielä ylpeilisi.
Viime keväänä luin Jon Kabat-Zinn -nimisen kaverin teoksen Olet jo perillä. Pian sen jälkeen löysin Ricardin kirjan Onnellisuus. Molemmat kirjoittajat veivät pisteet kotiin sillä, että he pystyvät avaamaan vieraasta kulttuurista lähtöisin olevia ja elämänlaatua selvästikin parantavia asioita minulle tutuilla länsimaisilla käsitteillä ja kielikuvilla. Eivätkä he myöskään ärsytä pakonomaisella tekopositiivisuudella.
Olen päätymässä siihen käsitykseen, että suurimpaan osaan ihmisten välisistä ongelmista löytyisi helpotusta kun lopetettaisiin joksikin aikaa kaikenlainen muiden ihmisten sanomisten ja sanomatta jättämisten edestakainen vatvominen. Jokainen ihminen voisi käyttää vaikkapa 10 minuuttia jokaista toisten tekemisten ja sanomisten ruotimiseen käyttämäänsä tuntia kohti ja keskittyä omien ajatuspinttymiensä pohtimiseen. Ne vaikuttavat siihen, miten muiden ihmisten sanomiset ja tekemiset tulkitaan, ne heijastuvat taas takaisin omina tekemisinä ja sanoina. Ja loputon väärinymmärrysten kierre jatkuu. Omien ajattelutapojen tiedostaminen on vaikeaa samoin kuin niiden muuttaminen, joka kaiken lisäksi on vielä pahuksen hidasta. Täysin mahdottomasta urakasta ei kuitenkaan ole kyse ja mitäpä ei ihminen tekisi onnelliseksi tullakseen.
"Voidakseen tulla onnelliseksi ihmisen on osattava muuntua."
(Luca ja Francesco Cavalli-Sforza, Ricardin Onnellisuus-teoksen alkulehdellä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti